maanantai 17. helmikuuta 2014

The End of The Mother Road 66

Ystävänpäivänä saavuimme illasta Californian osavaltion puolelle ja ajoimme Pomona nimiseen paikkaan Los Angelesissa ja leiriydyimme siellä Koa leirintäalueelle. Täällä ystävänpäivä on tunnetusti suuri päivä ja kaupat pursusivat jo kuukautta aiemmin aiheeseen liittyvää tavaraa. Oli erilaisia suklaarasioita, kukkia, pehmoleluja jne. Meillä päivä kului kuitenkin jo totuttuun tapaan autolla ajaessa, joten ystävänpäivänjuhlinta koostui tänä vuonna muutamista herkuista kahvin kera ajotauon koittaessa. Pääasia kuitenkin että sai viettää sitä perheen kesken ja muut ystävät sekä läheiset olivat sitten mukana ajatuksissa :).

Lauantaina aamupäivä kului muulla porukalla uima-altaalla, kun taas minä vietin nuorimmaisemme kanssa muutaman tunnin paikallisessa ostoskeskuksessa. Lämpimät säät ovat yllättäneet niin positiivisesti, että täytyi lähteä ostamaan hieman kesäisempää vaatetta. Kesämallistoja ei ole täällä vielä kunnolla lanseerattu myymälöissä, joten mieluisia shortseja ja hametta sai etsiä tovin. No löytyiväthän ne onneksi ja ehkä hieman muutakin ;).

Puolen päivän jälkeen starttasimme auton keulan kohti Route 66:n päämäärää eli Santa Monican beachiä.



Matkaa sinne meillä oli vain 60 mailia, mutta ajomatka perille hitaamman puoleinen. Ajoimme ohi Hollywood sekä Beverly Hillsien ja siitä läntisen Losin kautta Santa Monicaan.





Ohessa katunäkymää rikkaiden asuttamasta Beverly Hillsistä ja sen taloista.

 





Kello oli viisi iltapäivällä, kun saavuimme päämääräämme ja samalla saimme todeta, että muutama muukin paikallinen ja turisti oli siellä liikkeellä, lauantai iltapäivä kun oli meneillään. Ruuhkat olivat melkoiset.



Perille Santa Monican hiekkarannalle kuitenkin päästiin ennen pimeän tuloa ja se oli pääasia. Se ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, vai miten se nyt meni :).



Ajamamme reitin kokonaispituus oli kartan mukaan 2 347 mailia (3 755 km). Meille kilometrejä kertyi varmasti lähemmäs 4000, jos lasketaan mukaan kaikki niin sanotut hukkaan ajot. Tämä ajopätkä oli todellakin kokemuksen arvoinen ja voin suositella sitä kaikille, jotka vähänkään haaveilevat sen tekemisestä. Tehkää se pian, sillä sen tulevaisuus on koko ajan vaakalaudalla lähinnä kunnossapidon vuoksi. Nyt voimme sanoa, että kaikkien maailman valtateiden äiti on valloitettu :)!


i




Route 66 kiittää ja kuittaa, mutta meidän road trip jatkuu täällä Amerikan mantereella.

-J-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti