Jännitystä lumisella moottoritiellä

Maanantai-tiistai välisenä yönä Shamrockissa satoi alijäähtynyttä vettä, joka muuttui aamua kohti lumisateeksi. Edessä oli haastava ajokeli. Lumipeitteen alla oli mustaa jäätä, joten varovasti oli ajettava. Säätiedotuksessa luvattiin edelleen poikkeuksellisen kylmää ja huonoa säätä koko Pohjois-Amerikkaan tähän vuodenaikaan nähden. Myös myrskyvaroituksia annettiin osaanpäin maata. Ei auttanut siis jäädä paikoilleen, vaan taittaa matkaa hitaasti, mutta varmasti eteenpäin.

Päädyimme ajamaan suurempia teitä huomattuamme amerikkalaisten arvaamattomat ajotavat. Pienemmillä teillä emme halunneet ottaa riskiä siitä, että vastaantuleva ajaja menettääkin auton hallinnan. Moottoritiellä pystyimme sentään jotenkin reagoimaan edessä ja takanamme olevaan liikenteeseen.

Olimme ajaneet noin 20 mailia, kun jo ensimmäinen rekka oli liukkaan kelin vuoksi hyytynyt loivassa ylämäessä tienvarteen.  Tämän jälkeen ohitimme vastaavia tapauksia kymmenkunta.

Pääsimme huonosta ajokelistä huolimatta kuitenkin katsomaan Groomin kylään muutamaa nähtävyyttä. Oheisissa kuvissa kallellaan oleva vesitorni sekä maailman suurin risti.

Tämän jälkeen moottoritielle palattuamme koimme vaarallisen läheltäpiti -tilanteen.  Ajaessamme normaalisti oikeanpuoleista kaistaa huomasimme kaukana edessä ajavan rekan vilkuttavan hätävilkkuja. Ajoimme itse 40 mailia tunnissa eli noin kuuttakymppiä suomen mittariasteikolla, mutta hiljensimme siltikin vauhtia. Rekka vaihtoi pian vasemmanpuoleiselle ohituskaistalle aikeissa ohittaa sitä kautta kaksi normaalia henkilöautoa, jotka vilkuttivat hätävilkkuja. Siirryimme itsekin rekan perään ja auton peileistä huomasimme kaukana takanamme tulevan toisen rekan. Tämä rekka ei näyttänyt hiljentävän vauhtiansa lainkaan, vaikka varmasti huomasi hätävilkut edessään. Edessämme oleva rekka oli puolestaan juuri ohittamassa kahta oikeanpuoleisella kaistalla olevaa henkilöautoa. Onneksi tajusimme hiljentää vauhtia entisestään, jotta takaamme tuleva rekka ei ajaisi meidän peräämme. Niinpä se pyyhälsi oikeanpuoleista kaistaa ohitsemme ja vaihtoi eteemme toisen rekan perään tämän ensimmäisen rekan juuri päästessä noista kahdesta henkilöautosta ohi. Ilman meidän jarrutusta olisi takaa tuleva rekka ajanut edessä olevan henkilöauon päälle, kiilannut meidät kaiteisiin tai ajanut ulos tieltä oikealta puolelta.

Ja ei siinä vielä kaikki. Hurjaa vauhtia ajava rekka vain painoi kaasua ja jatkoi ohitteluaan, vaikka edessä odotti onnettumuusalue. Tienposkessa kyljellään makasi iso rekka ja toisella puolella tietä oli henkilöauto ajanut turvakaiteen yli.

Onnettomuus oli sattunut ihan äskettäin, koska henkilöautossa oli vielä matkustajat sisällä ja kerkesimme nähdä vain räjähtäneeet turvatyynyt ikkunasta sekä hajalle menneen teräskaiteen. Ihmisiä juoksi tätä autoa kohti ja poliisitkin olivat ehtineet saapua paikalle.

Meillä oli todellakin enkeleitä matkassa, ettemme sattuneet tuohon muutama hetki aiemmin sattuneeseen kolariin ja ettei se hullu rekkakuski kolaroinut meihin tai niihin kahteen edessämme ajavaan henkilöautoon...sillä silloin olisimme varmasti mekin menneet mukana. Huh huijakkaa...ei näitä tilanteita enää kiitos!

Keli alkoi onneksi parantua, mitä pidemmälle ajoimme Texasin osavaltiossa. Ohitimme Conwayn kylän ja siellä olevan Bug -ranchin, jossa useampi Beetle oli haudattu keula edellä maahan. Vieressä olevan huoltoaseman yrittäjäpariskunta oli vuonna 2002 päättänyt keksiä jotain, mikä houkuttaisi ihmisiä pysähtymään juuri heidän huoltoasemalleen. Noh huoltoasema meni valitettavasti silti konkurssiin, mutta autot ovat jääneet pysyäkseen.

Idea laittaa autoja pystyyn maahan on juontanut juurensa Cadillac Ranchistä, joka löytyy heti Amarillo -kylän jälkeen moottoritien vierestä.  Siellä mekin kävimme spraymaalaamassa oman jälkemme  autoihin, jotka olivat 60 -luvulla niitä ainoita ja oikeita, joilla Route 66 kuului ajaa. Siellä olleet 10 cadillacia ovat olleet haudattuna jo n. 40 vuotta tällä kyseisellä pellolla.

Pappakin pääsi näin vanhemmalla iällä laillisesti maalailemaan "graffitteja".

Amarillon kylässä pysähdyimme myös syömään kuuluisaan Big Texan Steak Houseen. Tämä ravintola tarjoaa ilmaiseksi asiakkailleen yhden kilon naudanlihapihvi aterian arvoltaan 72 dollaria, JOS sen kykenee syömään tunnin sisällä. Valitsimme kuitenkin ruokamme päivän lounas listalta. Vatsa täynnä oli hyvä jatkaa matkaa New Mexicon osavaltioon ja siellä Tucumcariin, jonne jäimme yöksi arolla maaperällä sijaitsevalle Koan leirintäalueelle.

Mainittakoon vielä tältä päivältä, että olemme ylittäneet Route 66:n puolenvälin :)

-J-

Ps. Oululaiselle salibandyseuralle Koskrille tsemppiä viikonlopun peliin seuraavan kuvan välityksellä ;), nyt pitäisi OYUS:n kaatua :)