torstai 31. heinäkuuta 2014

Tervetuloa uusi arki

Huomenna on sitten edessä yksi merkittävä päivä nuorimmaisemme elämässä, kun päiväkodin maailma aukeaa myös hänelle. Tosin hänhän ei siitä itse tule muistamaan tuskin mitään...Ehkäpä tämä juttu taitaa siis ollakin vain äidille se merkittävä päivä, kun yksi vaihe jää pian taakse. Hassua miten se aika juokseekin noin nopeaa.

Onneksi pienokaisemme sai olla kotihoidossa tähän päivään saakka; suuri kiitos siitä kuuluu etenkin anopilleni, mutta myös muut mummot ja papat sekä sukulaiset ja ystävät ovat autteneet hänen hoidossa tarvittaessa. Kiitos, emme olisi pärjänneet ilman teidän apua!


Täyttelin eilen päiväkotiin niin sanottua starttilomaketta, jossa pyydetään kertomaan tärkeitä tietoja lapsesta, lapsen persoonallisuudesta,  kuinka päivittäiset perustoiminnot sujuvat jne. Tovi vierähti näitä asioita ylös kirjatessa, varsinkin kun halusin antaa mahdollisimman kattavan kuvan siitä millainen meidän nuorimmaisemme on, mitä hän osaa ja missä vielä tarvitsee apua.


Kyllähän nämä meidän kaksi tyttöä ovat luonteeltaan niin erilaiset; isompi on ennakkoluuloisempi ja varovainen, nuorempi puolestaan ennakkoluulottomampi ja haluaa kokeilla kaikkea. Tästä varmaan johtunee, että mustelmia ja kolhuja kertyy hänelle harva se päivä, kun hän vähän väliä joko tippuu jostain korkeammalta tai törmää/kaatuu johonkin.

Isommalle on ollut oma pupu aina hyvin tärkeässä asemassa ja joskus jos se sattui jäämään jonnekin, ei unille menosta tahtonut tulla mitään. Pienemmän kohdalla mietin, minkä pehmolelun hän ottaisi unikaveriksi tarhaan, koska niillä ei selvästikään ole hänelle ainakaan vielä kovin suurta merkitystä. Tosin tässä vaiheessa esikoisemme oli jo saatu vierotettua tutista, mutta nuorimmaisemme vielä käyttää tuttia unille mentäessä. Pian siitäkin tavasti olisi kuitenkin hyvä päästä eroon, koska se sujuisi vielä suhteellisen kivuttomasti.


Nuorimmaisemme kävelee täyttä päätä ja on kova kiipeilemään. Myös tanssiminen ja muunlainen motorinen osaaminen on vahvaa ikäisekseen. Tässä iässä esikoisemme vasta opetteli kävelemään...
 Ja onhan näitä eroja...esikoisemme osasi käydä jo potalla, nuorimmaisemme ei suostu siihen millään istumaan jne. Niin se vain on, että vaikka kooltaan ja ulkonäöltään tytöt ovat hyvinkin toistensa kaltaisia, ovat he silti niin erilaisia muuten ja hyvä näin :).

Nuorimmaisemme varmasti tulee pärjäämään hyvin ammattilaisten käsissä, vaikka äitiä päivähoidon aloitus jännittääkin. Huomenna ja maanantaina tarkoitus olisi ensin hieman tutustella rauhassa uudenlaiseen arkeen ja menen itse mukaan päiväkotiin.

Sen lisäksi että tyttäremme aloittavat päivähoidon myös kodin askareet ja niistä suoriutuminen tuovat varmasti oman lisänsä arjen perustoimintojen pyörittämiseen työn ohella. No hyvällä organisoinnilla ja rennolla asenteella niistäkin selvitään. Se mitä ei kerkeä tehdä, voi odottaa :).

Kesä on sään puolesta ollut kyllä mitä mahtavin ja lämpimät kelit näyttävät ainakin säätiedotuksen mukaan vielä jatkuvan. Loppuun muutama fiilistelykuva yhden lämpöisen kesäpäivän uintireissulta.








Mukavaa loppuviikkoa :)!

-J-

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Häissä

"Missä on se pieni tyttö, joka nauravin silmin
aina leikki pikku prinsessaa häähunnussaan.

Missä on se pieni tyttö, joka seinään kun piirsi
riitti hymy, isän sydämen sulattamaan.

Nyt leikit taas jääneet jo on, mutta tyttö - hymy on morsion...


Niin katsovat toisiaan silmiin,
kaksi onnellista, täynnä rakkautta
He tanssivat, nousevat pilviin,
kaksi onnellista, luodut toisillensa


Missä on se pieni poika, joka päättäväisesti
aikoi kiertää koko maapallon raketillaan.
Missä on se pieni poika, joka äitiään halas
lähtiessään koulumatkaansa taivaltamaan.

Nyt puheet on jo aikamiehen, mutta tuttu katse on sulhasen...


Niin katsovat toisiaan silmiin,
kaksi onnellista, täynnä rakkautta
He tanssivat, nousevat pilviin,
kaksi onnellista, luodut toisillensa..."

-Janne Raappana -Kaksi onnellista-




Tämän kesän ehdoton huipennus oli viikonloppuna järjestetyt hyvän ystäväpariskuntamme kauan odotetut häät. Päivä oli kaunis ja aurinkoinen sekä säältään että tapahtumiltaan. Oli suuri kunnia päästä osaksi tämän pariskunnan ikimuistoista hetkeä heidän elämässään.


Varustauduin häihin kuin talvisotaan mieheni sanojen mukaan...oli vaunut meidän pienokaiselle, mukaan lukien peitto ja tyyny mahdollisia päiväunia ajatellen (joita ei tosin sitten tarvittukaan). Oli hoitolaukku, jossa vaippoja, tutteja, juomapullo x 2, välipalakeksejä, naksuja, leluja jne. Oli vaihtovaitteet minulle ja tytöille (jos vaikka pienemmäisemme olisi puklannut ruuat minun päälle...tätäkään ei tapahtunut). Otin itselleni kolmet kengät (joista tosin käytin kaksia eri korkkareita, mutta balleriinat jäivät laukun pohjalle). Jne, jne. vähemmälläkin olisi todellakin pärjännyt! Ehkä pikku hiljaa alan oppimaan, että kyllä lasten kanssa pärjää vähemmälläkin tavaramäärällä ;). Kirkossakin tytöt viihtyivät hyvin ja jaksoivat koko hääseremonian ajan olla kiltissti - pienempi osittain lattialla kontaten, osittain isin sylissä ja isompi kummitätinsä vieressä kiltisti häätapahtumaa seuraten.


Muutamassa vuodessa perheenlisäystä on "siunaantunut" useammalle kaveripariskunnallemme ja oli ihanaa huomata kuinka etenkin isompi tyttäremme viihtyi tiiviisti muiden lapsosten seurassa. Selkeästikin nyt näyttää olevan se ikä, jolloin kavereista alkaa tulla yhä tärkeämpiä ja tärkeämpiä. Enään ei riitä leikkikaveriksi aina vain äiti tai isi.



Meidän asujen värimaailma koostui sinivalkoisesta ja lähti liikkeelle noista tyttöjen ihanista, lahjaksi saaduista, Benettonin sinivalkopilkulllisesta mekoista. Itselleni löysin värimaailmaan sopivan mekon Oulun Haloselta, jossa muuten sattui olemaan hyvät alennusmyynnit meneillään ;). Oma mekkoni on merkiltään Soaked in luxury ja mallin nimi on linndress. Tämä merkki ei ollut minulle entuudestaan tuttu, mutta hieman nettisurffailtuani huomasin, että sitä myydään useammassa nettivaatemyymälässä ja tuolla merkillä vaikuttaa olevan ylipäätäänsäkin hyvin sieviä mekkoja...


Esikoisella hiusten kasvu on ollut viimeisen vuosen aikana nopeaa. Varsinkin kun lähdetään siitä, että hänen hiuksensa alkoivat kasvaa vasta parin ikävuoden kieppeillä. Ensimmäistä kertaa sainkin tehtyä hänelle kunnon lettikampauksen ja se yllättävää kyllä, mutta letti pysyi myös iltaan asti päässä ;).


Tämän kesän juhlat alkavat minun osaltani olla ohitse, mutta mieheni suuntaa vielä ensi viikonlopuksi Helsinkiin seuraaviin hääjuhliin. Onneksi näissä viikonlopun takaisissa häissä riittää muisteltavaa vielä pitkäksi aikaa <3.



Ihanaa loppukesää kaikille niin lomalaisille kuin töissä käyvillekin :)!

-J-

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Vapaapäivänä

Täällä ollaan vietetty lähes koko päivä aamun kotitöiden jälkeen ulkosalla nauttien kauan kaivatusta aurinkoisesta ja lämpöisestä säästä. Perjantaivapaiden etu on ehdottomasti siinä, että ehtii tehdä "perinteisen" viikonloppusiivouksen hieman aikaisemmin ja näin ollen voi viikonloppuna ajan keskittää ihan muuhun. Tänäänkin ehdin nuorimmaisen nukkuessa 2,5 tunnin päikkäreitään aamupäivästä siivota esikoisen avustuksella koko alakerran. Meillä ei nykyisin pysty siivoamaan ilman että saan pikkuapurin mukaan. Tämä apuri vain tahtoo välillä saada enemmän sotkua kuin siivoa aikaan...Tosin siinähän hän oppii ;). 

Suurempi siivoaminen jää pakostakin loppuviikkoon, koska arkena on töiden jälkeen yleensä niin väsynyt, ettei ruuan laiton jälkeen voimavaroja enään riitä imurin tai mopin heiluttamiseen. Lelut kyllä kerätään joka päivä ja tasopintoja pyyhitään, mutta siihen se sitten yleensä jääkin. No, ne lapsen sormen jäljet eteisen peilissä tai keittiön ikkunassa ovat vain merkki elämästä. 

Siivousurakan jälkeen ennen nuorimmaisen heräämistä päikkäreiltä oli ansaittu jätskitauko. Tällä hetkellä lakritsajäätelö on ihan pop! Eikä ihme, sillä niin molemmat mummot ja papat kuin minä itsekin pidän kyseisestä mausta :).

 
Tämän jälkeen suuntasimme lähileikkipuistoon, jossa tosin oli tänään yllättävän hiljaista. 



Nuorimmaiselle on parasta aikaa puhkeamassa ylös kaksi kulmahammasta, joten hän on ollut koko viikon aika itkuinen. Nyt kuitenkin pahin näyttää olevan takanapäin ja tänään ei tuttia juuri tarvittu eikä itkua kuulunut :). Sen sijaan ulkoleikit siskon kanssa saivat hymyn huulille pieni tutkimusmatkailija olisi halunnut koluta joka paikan leikkikentällä.


Ulkoleikkejä jatkettiin myöhemmin kotipihalla ja sisällä käytiin vain syömässä. Mulle iski ilmeisesti joku energiapiikki tälle päivälle, koska innostuin pesemään meidän olohuoneen maton terassilla. Saas nähdä, miten matto pesuun reagoi, koska kyseessä oli Annon Pandora villamatto...Täytyy vielä tässä illan päälle käydä siirtämässä matto telineestä tuohon terassille vaakatasoon kuivamaan, jotta muoto pysyy kasassa :).

Huomenna aamupäivä kuluu töiden parissa, mutta sitten suuntaan keskustan kauppoihin etsimään itselleni seuraavan viikon viikonloppuna järjestettäviin ystäväni häihin asua. Toivottavasti niitä juhlamekkoja on vielä kaupoissa jäljellä...taidan olla aika mattimyöhäläinen tämän asian suhteen...No katsotaan huomenna kuinka käy ;).

Aurinkoa on onneksi luvattu pitkälle ensi viikkoon, joten ihanan aurinkoista viikonloppua kaikille :)!

-J-



lauantai 5. heinäkuuta 2014

Olohuoneen korkea tila -verhosuunnittelua

Pienen hiljaiselon jälkeen täällä ollaan taas :)! Kesä , joka siis vihdoin vaikuttaa sään puolesta alkaneen, on tuonot mukanaan myös kesävieraat, jotka tulevat kauempaa etelästä ja matkaavat Oulusta ohi pohjoiseenpäin. Ihanaa saada heitä piipahtamaan luonamme ja näin ollen hieman erilaista arkea keskelle viikkoakin :). Myös erinäiset tapahtumat ja kyläilyt täyttävät vapaa-päivät näin lomasesongilla, joten ohjelmaa riittää aamusta iltaan. Tänäkin viikonloppuna meillä on ehtinyt käydä yksi ystäväperhe yökylässä, toisen perheen luona istuimme tänään iltaa grillaten ja huomenna olisi edessä ystäväni lasten synttärit :)! Ensi viikolle sääennuste lupaa pitkästä aikaa yli kahtakymmentä astetta! Ihanaa, aurinkoa siis luvassa :)!

Vaikka kesäisin kotimme hankinnat painottuvat pääosin ulos, niin tänä kesänä meillä olisi tarkoitus saada hankittua verhot olohuoneen ikkunoihin. Olemme tätä pohtineet viimeiset viisi vuotta. Aluksi olin sitä mieltä, ettemme tule hankkimaan ko. tilaan lainkaan verhoja, mutta pikkuhiljaa ajatus verhoista kuitenkin vei lopulta voiton. Ensinnäkin jo äänieristyksen kannalta verhoilla on iso merkitys ja lisäksi ison tilan saaminen kodikkaaksi vaatii minusta meidän tapauksessamme jonkinlaista seinäelementtiä...


Verhokiskot sekä epäsuoran valaistuksen saimme rakennettua valmiiksi jo viime kesänä. Kuvassa näkyvän verholaudan takana kulkee Ikean 3-urainen Kvartal -verhokisko ja sen päällä päivänvalon väriset loisteputkivalaisimet. Pimeään vuoden aikaan iso tila tarvitsee paljon valoa ja pelkät katto- ja seinävalaisimet eivät pelkästään riitä täysin valaisemaan näin isoa tilaa.


Verholle tulee mittaa viitisen metriä, joten päätin ulkoistaa ompelupuolen alan ammattilaiselle. Omaa silmää miellyttävän kankaan metsästäminen onkin sitten asia erikseen. Siitä syystä ostopäätöksiä varmaan tehdäänkin vasta nyt, vuosi verhokiskojen asennuksen jälkeen ;).

Tulemme hankkimaan tilaan yhden niin sanotun katseenvangitsija-verhon sekä muutaman perusneutraalin verhon tämän edellä mainitun rinnalle. Tykkään todella paljon Marimekon kankaista, joten sieltä valikoimista tämä kyseinen verho tulee löytymään.

Mustavalkoisessa pysytään, jotta verhosta ei tule kuitenkaan liian hallitseva. Ohessa minun suosikkini Marimekon valikoimista:



Sivuverhoa /-ja olen katsellut puolestaan Valllilan valikoimista. Yhteen kerkesin jo ihastua, kunnes tajusin sen olevan liian kiiltäväpintainen Marimekon mattapintaisen verhon rinnalla...Muutamia vuosia sitten Vallilalta löytyi valikoimista mustia ja valkoisia "kalaverkon"näköisiä reikäverhoja, mutta niitä ei ilmeisesti enään saa mistään...?! Täytyy siis jatkaa vielä etsintää. Heinäkuun aikana verhovalinnat saadaan kuitenkin lyötyä lukkoon ja syksyyn mennessä meillä on sitten vihdoin ja viimein verhot korkean tilan ikkunoissa ;).

Nyt kuitenkin iltapalan syöntiin ja lahjojen paketoimispuuhiin ;)

Aurinkoisia kesäpäiviä,

-J-